Yhteisörukous

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Meidän auttajamme on Herra, hän joka on luonut taivaan ja maan. Aamen.

Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. Isä, anna anteeksi viha, joka erottaa kansat, rodut ja kansanryhmät toisistaan. Isä, anna anteeksi ihmisille, joita hallitsevat heidän himoitsevat mielitekonsa, ja kansoille, jotka pitävät vallassaan sitä, mikä ei ole niiden omaa. Isä, anna anteeksi ahneus, joka riistää työn tekijänsä käsistä ja saastuttaa maan. Isä, anna anteeksi kateus lähimmäisten hyvinvointia ja onnea kohtaan. Isä, anna anteeksi välinpitämättömyys vangittujen, kodittomien ja pakolaisten ahdinkoa kohtaan. Isä, anna anteeksi himo, joka häpäisee miesten, naisten ja lasten ruumiit. Isä, anna anteeksi ylpeys, joka johtaa meidät uskomaan itseemme, eikä Jumalaan. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Aamen.

Missä on rakkautta ja viisautta, siellä ei ole pelkoa eikä tietämättömyyttä. Missä on kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, siellä ei ole vihaa eikä levottomuutta. Missä on köyhyyttä ja iloa, siellä ei ole himoa eikä ahneutta. Missä on lepoa ja mietiskelyä, siellä ei ole huolta eikä harhailua. Missä on Herran pelkoa, joka vartioi asuntoa, siellä vihollinen ei voi löytää sisäänpääsyä. Missä on laupeutta ja ymmärtäväisyyttä, siellä ei ole liiallisuutta eikä kovuutta. Aamen.

Me palvomme Sinua, kaikkein pyhin Herramme Jeesus Kristus, nyt tässä ja kirkoissasi kaikkialla maailmassa. Me ylistämme Sinua, sillä pyhällä ristilläsi olet lunastanut maailman.

Kuule meitä, Israelin paimen, sinä, joka johdatat Joosefin heimoa kuin paimen laumaansa, sinä, jonka istuinta kerubit kannattavat! Ilmesty kirkkaudessasi Efraimin, Benjaminin ja Manassen heimoille. Osoita voimasi, tule avuksemme. Jumala, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. Jumala, Herra Sebaot, kuinka kauan olet vihoissasi, etkö jo kuule kansasi rukousta? Olet antanut syödäksemme kyynelleipää, juottanut meille maljoittain kyyneleitä. Olet jättänyt meidät naapureittemme riepoteltaviksi, kaikki vihollisemme pilkkaavat meitä. Jumala, Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. Sinä otit viiniköynnöksen Egyptin maasta, karkotit kansat sen tieltä ja istutit sen. Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui paikalleen ja täytti maan. Se levitti varjonsa vuorten yli, se peitti oksillaan setrit, Jumalan puut, ja sen versot ulottuivat mereen asti, sen vesat aina Eufratin rannoille. Miksi hajotit muurin sen ympäriltä, jätit rypäleet kulkijoiden riivittäviksi? Villisika kaluaa sen runkoa, kaikki metsän eläimet syövät sitä. Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, katso meitä! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman. Menehtykööt uhkaavan katseesi alla ne, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman. Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi. Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.

Jeremian, Hilkian pojan, sanat. Jeremia oli pappissukua, kotoisin Anatotista, Benjaminin heimon alueelta. Herran sana tuli hänelle Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, kolmantenatoista hallitusvuotena. Herra puhui hänelle vielä kuningas Jojakimin, Josian pojan, aikana ja sen jälkeen aina kuningas Sidkian, Josian pojan, yhdenteentoista hallitusvuoteen saakka, jonka viidentenä kuukautena jerusalemilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Minulle tuli tämä Herran sana: -- Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi. Mutta minä vastasin: "Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!" Silloin Herra sanoi: -- Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle: -- Minä annan sanani sinun suuhusi. Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa. Herra kysyi minulta: "Mitä näet, Jeremia?" Minä vastasin: "Näen mantelipuun oksan." "Oikein, se on mantelipuun oksa", sanoi Herra, "minä itse valvon, että sanani toteutuu."* Toisen kerran Herra kysyi minulta: "Mitä näet?" Minä vastasin: "Näen kiehuvan padan pohjoisen suunnalla." Herra sanoi minulle: "Pohjoisesta purkautuu onnettomuus tämän maan asukkaiden päälle. Kuuntele tarkoin, mitä sanon: Minä kutsun tänne kaikki pohjoisten valtakuntien kansat. Kun ne tulevat, niiden kuninkaat asettavat istuimensa Jerusalemin porttien eteen joka puolelle kaupungin muuria, samoin kaikkien muiden Juudan kaupunkien ympärille. Minä julistan Juudan asukkaille tuomion kaikesta heidän pahuudestaan: he ovat hylänneet minut, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan. "Mutta lähde sinä, Jeremia, astu heidän eteensä ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään. Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin, jotta voit puolustautua, kun koko maa, Juudan kuninkaat, päämiehet, papit ja kansa nousevat sinua vastaan. Vaikka he ryhtyvät sotaan, he eivät sinua voita, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua."

"Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.' 'En minä halua', poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. "Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: 'Menen kyllä, isä', mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?" "Edellinen", he vastasivat. Jeesus sanoi: "Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä. "Kuulkaa toinen vertaus. Oli isäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta. "Kun korjuuaika oli käsillä, hän lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan viljelijöiltä hänelle kuuluvan sadon. Mutta nämä ottivat palvelijat kiinni. Jonkun he pieksivät, jonkun iskivät kuoliaaksi, jonkun kivittivät. Isäntä lähetti uusia palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta heidän kävi samalla tavoin. Lopulta hän lähetti vuokraajien luo poikansa ajatellen: 'Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.' Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.' He ottivat hänet kiinni, raahasivat ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. "Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?" He vastasivat: "Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan." Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: -- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme. "Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa." Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä. He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.

Ensimmäinen tunnusmerkki (jatkuu). Nöyryys merkitsee sitä, että tunnustamme, että kaikki mitä meillä on, on lahjaksi saatua ja että myönnämme riittämättömyytemme ja riippuvaisuutemme Jumalasta. Nöyryys on kaikkien kristillisten hyveiden perusta. Pyhä Bernard Clairvauxilainen sanoi: Mikään hengellinen yhteisö ei voi kestää ilman nöyryyden perustusta. Nöyryys on ilontäyteisen elämän ensimmäinen ehto kaikissa yhteisöissä.

Maanantai. Jumala, sinä aina iloitset, kun ilmoitat itsesi lapsenmielisille ja sydämeltään nöyrille. Seuraten siunatun Fransiskuksen esimerkkiä, suo meidän pitää tämän maailman viisaus hulluutena ja tuntea vain Jeesus Kristus ja hänet ristiinnaulittuna, joka elää ja hallitsee Sinun kanssasi Pyhän Hengen yhteydessä, yksi Jumala, nyt ja aina. Aamen.

Jumala, kiitämme sinua Fransiskaanisesta kolmannesta sääntökunnasta. Suo Herra, että me sinun palvelijasi, yhteen punottuina yhteisönä, ja rukousyhteydessä kirkastaisimme sinun pyhää nimeäsi, Pyhän Fransiskuksen esimerkin mukaisesti ja voittaisimme muita sinun rakkaudellesi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Rukoilemme Robinin puolesta. Aamen. Rukoilemme Euroopan provinssin ja maailmanlaajuisen yhteisömme vastuunkantajien puolesta. Aamen.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Rukoilkoon siunattu Neitsyt Maria puolestamme. Rukoilkoon pyhä Fransiskus puolestamme. Rukoilkoon pyhä Klaara puolestamme. Rukoilkoot kaikki kolmannen sääntökunnan pyhät puolestamme. Suojelkoot ja varjelkoot meitä pyhät enkelit. Antakoon meidän Herramme Jeesus siunauksensa ja rauhansa meille. Aamen.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kanssamme nyt ja aina. Aamen.